Rohkeampi Helsinki

Mun unelmana on rohkeampi Helsinki, joka ei pelkää tulevaisuuttaan. Rohkeampi Helsinki investoi siihen. Se ei yritä pysäyttää aikaa tai palauttaa jotain nostalgista eilispäivää. Se on yhdistelmä pragmaattista tosiasioiden tunnustamista ja lupaa visioida.

Sivistysliberaalilla arvopohjalla. Rohkealla otteella. Tätä energiaa haluan tuoda Helsingin valtuustoon.

Tulevaisuuteen investoiminen tarkoittaa sitä, että laitamme lapset ja nuoret etusijalle kaikessa päätöksenteossa. Jos jotain, meidän pitää yhteiskuntana taata hyvät ja yhdenvertaiset lähtökohdat elämään.

Tulevaisuuteen investoiminen on koulutusmahdollisuuksia. Sitä, että palvelut toimivat, jolloin työväki voi keskittyä töihin, yrittäjät yrittämiseen. Se tarkoittaa sitä, että tänne saa tulla toteuttamaan unelmiaan, niin metrolla läheltä, junalla kauempaa kuin merien yli.

Rohkeampi Helsinki näkee vaihtoehtoja nykyiselle. Se näkee aukiossa mahdollisuuden ravintoloille ja terasseille. Asfaltissa mahdollisuuden mikrometsälle.

Otetaan esimerkiksi päihdepolitiikka. Voimme edetä uudella ratkaisukeskeisyydellä tai jatkaa nykyisellä moralisoinnilla. Se, että käyttötiloja ei ole saatu lakiin, on pormestarin ja soten apulaispormestarin epäonnistuminen Helsingin asioiden lobbaamisessa. Kokoomusjohtoinen Helsinki ei ole uskaltanut haastaa kokoomusjohtoista valtiota. Helsingin ja helsinkiläisten puolta täytyy pitää rohkeammin.

Mä uskon, että Helsinki voi profiloitua kansainvälisesti onnellisen elämän pääkaupunki. Näyttää mallia työn ja vapaa-ajan tasapainossa. Siinä, että jokaisen lapsen on turvallista kävellä yksin kouluun. Olla kaupunki, jossa on mahdollista saada “sekä että”. Kesän ja talven. Luonnon ja kaupunkielämän. Onnellisen ja kestävän elämän.

Olemme kuitenkin jääneet manageroimaan vanhaa. Viilaamaan kulmia. Verranneet itseämme menneisyyden Helsinkiin tai muihin Suomen kaupunkeihin, vaikka kilpakumppaneitamme ovat mm. Berliini, Kööpenhamina ja Amsterdam.

Mutta onko meillä rohkeutta toteuttaa tavoitteitamme?

Helsinki haluaa olla hiilineutraali 2030, mutta kipuilee kun pitäisi tehdä tekoja. Helsinki haluaa tuplata pyöräilyn osuuden liikenteestä, mutta uudet pätkät pyöräkaistaa tuntuvat olevan tappelun takana.

Kun yhteinen jaettu visio puuttuu, tavoitteisiin ei olla sitouduttu syvällisellä tasolla. Niitä pidetään vain sanoina paperilla.

Uskon, että rohkeampi, sivistysliberaali Helsinki voi olla vastavoima nousseelle taantumukselle. Helsinki voi toimia johtajana ja näyttää mallia – kunhan kaupungista ensin löytyy johtajuutta.

Mä uskon, että Helsinki voi olla enemmän. Tarvitaan vain kunnianhimoa kaupunginvaltuustoon.