Sivistysliberaali Helsinki on viihtyisä ja sopeutuu ilmastonmuutokseen

25 puistokatua Helsinkiin

Hyvässä kaupungissa asiat ovat lähellä. Kuitenkin sadattuhannet helsinkiläiset näkevät ovesta ulos astuessaan lähinnä asfalttia ja autojonoja. Pitääkö asian olla näin? Meidän pitää uskaltaa ajatella katutilaa uudelleen.

Pariisi tarjoaa inspiroivan esimerkin. Kaupunki on aloittanut uudistusprojektin, jossa kymmeniä tuhansia kadunvarren pysäköintipaikkoja muutetaan viheralueiksi sekä ihmisten ja yritysten käyttöön. Koulujen ja päiväkotien lähtikatuja on rauhoitettu moottoriliikenteeltä, mikä parantaa lasten turvallisuutta. Kolkoille aukioille luodut pienet mikrometsät auttavat sopeutumaan ilmastonmuutokseen muun muassa torjumalla lämpösaarekeilmiötä. Samankaltainen projekti on toteutettu myös pohjoisessa Oslossa.

Mitä tämä tarkoittaisi Helsingissä? Kaupunkimme on täynnä kadunpätkiä, jotka eivät ole autoliikenteen sujuvuudelle tärkeitä, mutta joiden katutila on varattu kapeita jalkakäytäviä lukuunottamatta yksinomaan autoliikenteelle ja autojen säilytykselle. Kantakaupungissa tällaisia ovat muun muassa Vaasankatu, Fleminginkatu, Kankurinkatu, Rikhardinkatu, Kolmas linja, Vironkatu, Laivanvarustajankatu, Hakaniemenkuja ja moni muu.

Mitä jos ajattelisimme nämä kadut uudestaan? Kutsun konseptia puistokaduksi. Huoltoajo, roudaus ja kotiovelle ajo olisi mahdollista jatkossakin, mutta katutilaa otettaisiin ajoneuvosäilytykseltä puille, kaupunkiviljelylle, terasseille, istumaryhmille, ulkokuntosalille, kioskitoiminnalle – ja muille ideoille, joita kadun asukkaat itse keksivät. Puistokatu voisi olla toisesta päästä suljettu liikenteeltä, jolloin sinne voisi hyvillä mielin sijoittaa myös lasten leikkipaikan ilman pelkoa autoliikenteestä. Mitä jos kadun asukkaat itse saisivat äänestää tulisiko katu muuttaa puistokaduksi – ja vieläpä vaikuttaa sen toiminnallisuuksiin?

Puistokatuja kannattaa toteuttaa etenkin siellä, missä on lähellä maanalaisia parkkiluolia ja muita paikoitusmahdollisuuksia. Huomattavaa on, että enemmistö helsinkiläisistä kotitalouksista ei omista autoa – ja tämä luku korostuu etenkin kantakaupungissa. Koko Helsingin katutilasta noin 75 % ja kantakaupungin katutilasta noin 63 % on varattu autoille.

Oppeja voidaan ottaa viime vuosien kesäkaduista – kuitenkin pysyvämmät ratkaisut mahdollistavat laadukkaampia toteutuksia. On aika ottaa kaupungin kadut asukkaille! 

Kuva: Abby Rurenko

Puustrategia Helsingille

Puut luovat sekä viihtyisää kaupunkia että auttavat meitä sopeutumaan ilmastonmuutokseen muun muassa torjumalla lämpösaareilmiötä. Kaupunkilaiset rakastavat puitaan, minkä takia ei olekaan ihme, että niiden kaatamista esim. katuremonttien yhteydessä surraan.

Helsinkiläisten luotto kaupunkia kohtaan on kuitenkin asiassa horjunut. Siksi esitän, että Helsinki luo puustrategian, jossa luodaan selkeät askelmerkit sille, miten kaupunki huolehtii puustostaan.

Hyvä esimerkki on Fredriksbergin kunta Kööpenhaminassa. Fredriksbergissä puiden koetaan olevan tärkeä osa kunnan identiteettiä, minkä takia kunnan puupolitiikalle on luotu seuraavat tavoitteet: 1) Jokaisen on voitava nähdä vähintään yksi puu omasta kodistaan, 2) kunnan puiden kunto arvioidaan vuosittain, 3) yli 25 vuotta vanhat puut suojellaan, 4) monimuotoisuuden takia samaa puulajia saa olla vain 15 %, poikkeuksena lehmuksen kulttuurihistoriansa takia ja 5) vähitään 70 %:n kuntalaisista pitää olla tyytyväinen Fredriksbergin luontoon.

Mikrometsiä kaupunkiin

Pieniä ja tiiviitä kaupunkiin istutettuja alueita kutsutaan mikro- tai taskumetsiksi. Taustalla on japanilaisen Akira Miyawakin ajatus.

Mikrometsä ravistelee perinteistä ajatusta puista kantakaupungissa. Puut eivät ole yksittäisiä 6 metrin välein riviin aseteltuja yksilöitä vaan parhaassa tapauksessa tiivis oma metsikkönsä. Mikrometsä imee tehokkaasti sadevesiä, sitoo hiiltä ja haitallisia hiukkasia sekä tarjoaa elintilaa hyönteis- ja lintulajeille. Puhumattakaan virkistävästä vaikutuksesta ihmisille.

Tiesitkö, että Oopperatalon ja Mannerheimintien välissä kasvaa mikrometsä? Valtion kiinteistöistä vastaava Senaatti-kiinteistöt on perustanut yhteistyössä Kansallisoopperan ja -baletin kanssa Oopperatalon alueelle mikrometsän, joka käsittää noin 50 puuta ja 60 pensasta sekä varpuja ja sammalia. 

Puutuplaus

Kaupunki voisi ottaa toimintamalliksi puutuplauksen: kun yksi puu kaadetaan, kaksi istutetaan – mieluiten vielä mahdollisimman lähelle. 

Toimintamalli on yksinkertainen ja yksinkertaistava, mutta juuri siksi tehokas. Se olisi lupaus myös kaupunkilaisille, palauttaen uskoa kaupungin viherryttämiseen. Sitoutuminen puutuplaukseen myös pakottaisi kaupunkiorganisaation ja rakentajat tarkastelemaan suunnitelmia kokonaisvaltaisesti jo alusta lähtien.