Sivistysliberaalissa Helsingissä on houkutteleva joukkoliikenne

Yömetro

Toimiva liikenne on hyvän kaupungin perusedellytys. Tehokkain, kestävin ja kaikin puolin fiksuin tapa liikuttaa suuria määriä ihmisiä on joukkoliikenne, se on tiedetty Euroopan kaupungeissa jo 1800-luvulta lähtien.

Helsinkiläisiä on pian 700 000. Se tarkoittaa 700 000 erilaista tapaa ja tarvetta liikkua. Jokaiselle ei voida tarjota yksilöllistä joukkoliikennettä (se ei olisi enää _joukko_liikennettä), mutta joukkoliikenteen pitäisi pystyä mukautumaan erilaisiin tilanteisiin.

Kaupunki elää yhä enemmän ympäri vuorokauden. Siksi yömetro pitäisi tuoda takaisin. Yömetroa on kokeiltu kerran, vuonna 2014. Kokeilussa huomattiin, että metron käyttäjiksi siirtyi enemmän ihmisiä kuin idän yöbusseista poistui. Lisäksi kokeilu tehtiin ennen Länsimetron avautumista. Nyt potentiaalisia käyttäjiä on rutkasti enemmän.

Yhden vyöhykkeen kertalippu

HSL:n hinnoittelun pitäisi kannustaa joukkoliikenteen käyttöön myös kantakaupungin sisällä. Ei ole fiksua, että pariskunnalle on halvempaa ottaa Bolt kuin kaksi kertalippua ratikkamatkalle. Siksi tarvitaan erillinen yhden vyöhykkeen kertalippu.

Se, että joukkoliikenteen käyttö keskustan sisällä on järjettömän kallista, haittaa myös Helsingin keskustan elinvoimaa.

Meidän on madallettava kynnystä käyttää joukkoliikennettä, vaikka olisikin mahdollisuus myös autoon. Nostamalla lipunhintoja tämä kynnys on tehty liian korkeaksi.

Kuva: Tapio Haaja

Ilmainen joukkoliikenne alaikäisille

Haluan, että jokainen helsinkiläinen lapsi ja nuori ottaa kaupungin omakseen, tutustuu sen eri puoliin ja mahdollisuuksiin. Bussilipun puute ei pitäisi olla syy jättää harrastustreenejä väliin tai jäädä vain omaan kaupunginosaan homehtumaan. Opetetaan lapsille ja nuorille jo pienestä pitäen, että joukkoliikenne on Helsingissä helpoin tapa liikkua.

Kaupunkipyörät 2.0

Kaupunkipyörät ovat osoittaneet suosionsa. Ne ovat hyvä, matalan kynnyksen keino aloittaa pyöräily kaupungissa.

Suosio on kuitenkin tehnyt pyörien käytöstä toisinaan epäluotettavaa. Kesäpäivisin Kallion pyöräasemat ammottavat tyhjyyttään – lähimmät pyörät saattavat löytyä yli kilometrin päästä. Jos kaupunkipyörien saatavuuteen tai toimivuuteen ei voi luottaa, ei niitä halua lähtökohtaisestikaan käyttää.

Siksi kaupunkipyöräverkostoa pitäisi päivittää vastaamaan paremmin kysyntää etenkin Kalliossa. Samalla on pidettävä huoli, että pyöriä siirretään entistä aktiivisemmin tyhjille asemille.

Ja voitaisiinko samalla keksiä uusia keinoja, joilla ihmiset tuodaan pyöräilyn pariin? Mitä jos kertalippuun kuuluisi automaattisesti myös kaupunkipyörän kertakäyttöoikeus? Matkan voisi jatkaa pysäkiltä vielä pidemmälle joukkoliikenteellä. Sillä juuri tällaisissa tilanteissa kaupunkipyörät ovat parhaimmillaan – täydentämässä joukkoliikennettä, ratkaisemassa sitä “viimeisen mailin” haastetta.

Metro- ja juna-asemat ja asemanseudut kuntoon

Epäsiistit, turvattomat ja kolkot asemat sekä asemanseudut saavat sellaiset ihmiset, joilla on varaa valita, karttamaan joukkoliikennettä. Näin kannustetaan “turhaan” auton käyttöön, siis sellaiseen, jonka olisi hyvin voinut hoitaa vaikka junallakin.

Helsingin kaupungin tekemän tutkimuksen mukaan asemanseudut koetaan yleisimmin epäviihtyisäksi ja turvattomiksi. Tämä heijastuu myös asemanseuduilla toimiviin yrityksiin ja niiden henkilöstöön.

En usko, että asemanseutujen turvattomuus ja epäsiisteys olisi mikään luonnonlaki. Helsingissä useamman metroaseman remontointi on viivästynyt, kun yhdessä yksityisen sektorin kanssa tehdyt hankkeet ovat menneet nurin. On hienoa, että asemia on lähdetty kehittämään kokonaisvaltaisesti – onhan esimerkiksi Herttoniemen asemalla nykyisellään paljon hukattuja mahdollisuuksia. Emme saa kuitenkaan rakentaa liian suuria ja yksityisistä toimijoista riippuvia hankkeita.